Ja kyllä sitä kuumaa riittikin – aamupäivästä kumpanakin päivänä jo +28 mittarissa, kyllä siinä hyvin lämpeni vanhatkin luut! Lauantaina poikaset olivat päivällä äitinsä kanssa käymässä juhlissa, sinä aikana kävimme Murusen kanssa sitten vähän kaupoilla… ja ostimme sitten uuden uima-altaan vanhan tilalle
Lähinnä ajattelimme selviävämme helpommalla vanhan altaan (sitä kun ei ollut pariin vuoteen edellinen omistaja kunnolla huoltanut) siivoamisesta – mutta karmea totuus paljastui kun purimme sen pois: peltiset seinämät olivat niin ruosteessa ja haperot, että olisivat todennäköisesti joka tapauksessa hajonneet tämän kesän aikana. Joten itse asiassa olimme siis vain kaukaa viisaita…

No, poikaset kun pääsivät takaisin mökille, Nuorimmainen heti hädissään kyseli onko uusi allas varmasti kunnossa ja täysi sen päivän aikana – hän kun ehdottomasti haluaa päästä saunasta uimaan! No eihän se ihan täysin täysinäinen ollut… ja vesikin oli vain 7,5- asteista… mutta ei se poikasia haitannut, kumpikin kävi saunasta kolmeen otteeseen pulikoimassa! HRRRRRR……..

No, sunnuntaiaamuksi vesi oli lämmennyt jo 12-asteiseksi (edelleen HRRRRRR!), joten sinnehän piti päästä heti kohta aamupalan jälkeen. Ja siellä viettivät suurimman osan päivää, kitisivät vielä myöhään iltapäivällä kun komennettiin heidät pois altaasta koska a) ukkonen oli nousemassa ja b) kotiinkin olisi pitänyt lähteä. Mutta tänä kesänä ei siis selvästikään tarvitse keksiä poikasille sen kummempaa tekemistä… kunnolla aurinkorasvaa niskaan, lippikset päähän ja pulikoimaan. Ja oikein kuumalla todennäköisesti joudumme maanittelemaan heitä tekemään sitä, mikä normaalisti kielletään = pelaamaan xboxilla. Jotta edes hetken olisivat varjossa…

Vaikka muuten mökillä olikin tosi ihanaa, haittapuolena olivat miljoonat ja taas miljoonat hyttyset – mistä niitä oikein tulee, varsinkin kun ulkona oli lähes viikon verran kuuma? Me ollaan kaikki täynnä paukamia, vaikka kulutettiin viikonlopun aikana 2 OFF- purkkia tyhjiksi! Varsinkin Nuorimmaisen selkä ja jalat takaa (kun ei antanut laittaa niihin ensin myrkkyä) ovat aivan kauhean näköiset – paukamaan paukaman vieressä Itselläni parhaimmillaan (kun hetkeksi silmäni käänsin) oli 7 hyttystä polvessa kiinni samanaikaisesti. Ja kauhian aggressiivisiakin vielä ovat, ruojat!

No nyt on pari viikkoa aikaa parannella näitä paukamia, ensi viikonloppuna onkin vuoro retki tuonne hieman etelämmäksi Tallinnaan poikasten kanssa… juhannuksena sitten uusi yritys itikanruokana

Oltiin sitten ke-ilta ja torstai mökillä kissukoiden kanssa, hyttysten syötävinä… voi kiesus että niitä on paljon!! Neulatyynyjä muistutettiin molemmat, tosin mie kelpasin paremmin hyttysille, muru taas mäkäräisille. Pakko oli silti pihallakin pyöriskellä, mie kukkapenkeissä möyrien samalla kun murunen voikukkaniittyä nurmikkoa leikkaili. Aiemmin keväällä kattelin terassin reunalla olevaa koivua sillä silmällä että sen ehkä vois siitä vaikka kaataapi pois… mutta nyt auringon paahteessa totesin, että sen puun on erittäin hyvä olla juuri siinä missä se on. Meilläkin kuitenkin aurinkoinen paistelee koko päivän pihalle, joten edes yksi varjoisa paikka pihassa on ihan hyvä asia…

Torstai-iltana sitten palailtiin takaisin kotia, käsivarret taas sen näköisinä että yksi pieni kissa (se kiljukaula) ei todellakaan tykkää automatkustamisesta. Ja purki sen sitten mun käsivarsiin / reisiin kun en osannut pitää varaani – on meinaan ihan pikkasen nopee liikkeissään toi pikkulikka. Onneks ei noi kissukat kuitenkaan oo pitkävihasii, joten kun sain heille kotona sapuskat kuppiin, oli kaikki taas hyvin

Kävin perjantaina Itiksessä pyörähtämässä… ja nopeesti pois, koska siellä oli noin Helsingin väkimäärän verran porukkaa epätoivoisesti ettimässä kaikkee mahdollista vielä koulujen päättäjäisiä varten. Joten ehkä sitten joku kaunis sunnuntai-ip menen sinne seuraavan kerran pyörimään… mieluiten oikein helteisenä sellaisena, jolloin kaikki muut (toivon mukaan) ovat rannalla tai jossain, mutta missä tahansa muualla!

Itsekin sitten lähdettiin Keski-Suomeen lauantaiaamuna ajelemaan, nuorimman sisaren lakkiaisiin <3. Ihanaahan se oli, mutta kyllä se niin herkisti… mei vauva jo niiiiiiiin iso! Piti sitten vähän vanhemmalle pikkusiskolle (joka kärvisteli kipeenä kotona, raukka) lähetellä kuvia tapahtumasta… mutta niinhän siinä kävi, ettei mulla saatika veljellä ollut kännykkää / kameraa mukana. Ainoo jolta moinen löytyi, oli murunen. No miehän sitten topakkana selitin mihin numeroon piti kuvaa lähetellä (kun olin niiiin satavarma että muistan sen oikein)… mutta pieleenhän (yhdellä numerolla) se meni. Joten jos joku sattui saamaan meiltä kuvan ylioppilaasta sekä tekstiviestin ("sun siskois miakkoselta"), suurimmat pahoitteluni!

Nyt on sitten taas vapaat ohi… eikä piiiitkäään aikaan ole juhannuksen lisäksi mitään ylimääräistä vapaata tiedossa. Ja kesän vissiin ainoot häätkin menee sivu suun, kun juuri silloin emme ole vielä lomalla… ja tuuraan vielä toista henkilöä, joten ei mitään toivoa olla keskellä viikkoa pois töistä . Bläääh.

Poikasethan lähtevät näille shoppailureissuille ihan iloisesti mukaan (siina onnellisessa odotuksessa että ostettaisiin jotain uutta sähly-/jääkiekko-/pihapelivarustetta), joten siinä suhteessa ei ollut mitään ongelmaa (paitsi sitten kun selvis että mitään uutta urheiluvälinettä ei juuri tällä kertaa osteta), tuska tuli tällä kertaa ihan muista syistä.

Olimme Sportsworldissa Tammistossa ja melkein hypin ilosta tasajalkaa kun huomasin lapun: Naisten tuulenpitävät fleecet € 5,- /kpl. No ei muuta kuin penkomaan ja löysinkin suureksi ilokseni yhden XL-kokoisen (kun en nyt mikään ihan sorja kedon kukkanen kuitenkaan ole), joten ei muuta kuin takki pois ja sovittamaan: lopputulema se, etten saanut edes molempia käsiä hihoihin! Ja oikeasti en siis ollut tunkemassa molempia käsiä samaan hihaan samaan aikaan, vaan ihan oikeasti vetämässä fleecetakkia päälle. No, hetken siinä sitten tuumailin ja ajattelin että joku poikkeama, katsotaan joskos löytyisi jotain muuta kivaa. Ja kappas, ihan lähellä siinä olikin rekki jossa oli NAISTEN kuoritakkeja hintaan € 19,90 joten kolmiloikkaa sinne ja etsimään taas kokoa. No löytyihän se, tavallaan… takin niskalapusta löytyi kokomerkintä: size 42/XL. Siis WTF??? 42/XL??? ei 42 oo mikään XL- koko!!!!!!!!! Harmittaa vaan niin vietävästi etten tajunnu kuvaa ottaa tuosta kokomerkinnästä, niin paljon syletti…..

No mutta, eihän tarina vielä tähän päättynyt. Olimme sitten miesten puolella ja muru katsoi sieltä samaisia kuoritakkeja… ja löysi ihan oikean kokoisenkin, miesten M- koko. Lähdimme kävelemään kassalle päin ja hän huomasi vielä ulkoiluhousuja, joista otti sitten L- koon (ihan varmuuden vuoksi, että mahtuu sinne allekin sitten varmasti jotain), ja poistuimme pikkuhiljaa kotia päin. Kotona karmea totuus sitten selvisi – ne L-koon housut eivät t o d e l l a k a a n mahtuneet hänelle, eivät nousseet reisiä pidemmälle. Jolloin pyysimme vanhempaa (12 v.) urheilijapoikasta kokeilemaan niitä – aivan sopivat, vain hieman liian pitkät! Miesten L-koon housut!!! Voi vinetto sanon mä, eihän tää nyt näin voi olla!

Ei siis mikään ihme, että tässäkin maassa kärsitään niin paljon syömis- ja itsetunto-ongelmista, kun jo perusurheiluvaatteet kertovat henkilön olevan aivan liian suuri (muka) normiyhteiskuntaan. Tulin itse siihen tulokseen että koot (ainakin noilla valmistajilla) selkeesti mitoitetaan käyttäen aivan pieniä ja tikkulaihoja lapsia normeina pitäen, unohtaen että aikuiset ovat kooltaan jotain aivan muuta. No, tonne kauppaan mua ei ainakaan toista kertaa saa – sen verran toisen luokan kansalaiseksi sitä taas ittensä tunsi. Kele.

Onhan tässä taas ehtinyt kaikenlaista tapahtuakin, muutettu töissä ja muutettu privaatisti (paluu pääkaupunkiseudulle, yes!), tosin vanha kämppä vielä(kin) myymättä ja se mökkikin siinä roikkuu… kyllä löytyy kämppää missä viettää aikaa! Ja muuton myötä tuli myöskin viimein ero VR:stä, jippii jippii jippii… kyllä tuo rakkaus kuihtui tässä parin vuoden aikana täysin. Vaikka kuinka jossain vaiheessa vakuutti että kyllä rennosti junassa istuminen ruuhkabussit voittaa, niin kyllähän se totuus on se, että mieluummin mä ruuhkabussissa istun ja olen ajoissa perillä kun rennosti junanpenkissä ja x-määrän tunteja myöhässä… nooh, oli siitä ilonsakin, kuten esim perjantai- kotiinpaluut kylmää olutta rennosti hyvässä seurassa nautiskellen… ei onnistu ruuhkabussissa sama, ei…

Muutenpa tämä on aika lailla ollut tätä samaa, päivästä toiseen… välillä kiirempi töissä, välillä ei niin ihan.. ja sitten kotiin murun luo ja kissukoiden kanssa puuhailemaan. Kissukatkin pikkuhiljaa alkavat toeta muuttorumban rasituksista, mitä nyt pieni kiljukaula edelleen tahtoo murista rappukäytävässä kulkijoille, mutta muuten ovat jo kummasti rauhoittuneet eivätkä säpsi ihan jokaista ääntä. Joten eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.

Poikasetkin ovat tykästyneet kaupungissaoloon, varsinkin kun saivat isomman huoneen eikä enää tarvitse nukkua kerrossängyssä Isommalla poikasella ovat vaan lätkäpelit ja -harkat nyt vähän haitanneet matkustelua, mutta onneksi kausi on ihan kohta ohi ja sitten on enempi aikaa viettää ihan koko perheen kesken. Ja kohta on kesä ja kärpäset (muurahaiset tekivätkin jo invaasion mökille, pöh), ihanaa!

Tosin mä olisin varmaan huono kansanedustaja, kun olen huomannut että musta puuttuu täysin se kaikkien (nais)kansanedustajiin sisäänrakennettu pieni sosiaalitantta. Mä en todellakaan jaksais jauhaa sontaa parveketupakoinnista, kun jokainen vähänkin täysjärkinen jo ymmärtää, että jos se kielletään, siirtyy porukka polttamaan taas omissa asunnoissaan. Siis sikälimikäli jos a) omistaa sen tai b) vuokrasopimus ei sitä kierrä. Joten sen jälkeenhän sen sijaan että tupakan haju silloin tällöin leijailee asuntoon, haisevat kaikki asunnot sekä rappukäytävät, varsinkin jos tiivistyksiä ei ole kunnolla tehty… aivan samoin kun tällä hetkellä pääsee aina tuoksuttamaan naapurien sapuskat. Eihän se siitä sen kummemmaksi muutu… ja nyt ennen kuin käytte mun kimppuun täysin, täytyy sanoa että ymmärrän myöskin tupakoimattomien kannan asiaan – jokaisella on oikeus siihen raittiiseen sisäilmaan. Mutta niin kauan kun tupakanpolttoa ei ole kriminalisoitu, koitetaan nyt elää edes jotenkin rauhassa keskenämme, jookosta?

Samoin kyseenalaistaisin kyllä kaikkia näitä ihmelakeja kuten tämä uusi tupakkalaki – mitä tekee lailla jonka noudattaminen ei missään nimessä ole pakollista? Häh? Siis oikeesti – alaikäinen nuori ei saa enää pitää hallussaan tupakkatuotteita. No, hyvä niin – mutta sitten kun sillä Jari-Päivikillä onkin se röökiaski taskussa, sitä ei saa opettaja tai poliisi (vanhemmista nyt puhumattakaan) ottaa pois. No mitäs tekee Jari-Päivikki siinä kohtaa kun hänelle aikuinen kauniisti selittää kuinka Jari-Päivikin nyt vaan pitäisi luovuttaa ne hallussaan pitämät tupakkatuotteet pois? No sen minkä teinit on kautta aikojen tehneet: nostaa keskisormen pystyyn ja haistattaa pitkät. Että se siitä laista…. Ja mitähän tällä oikeesti yritetään nuorille opettaa? Että elämä on, mut ei tarvii välittää??

Ja vielä lisäks mä haluisin agitoida jonkin tahon alottamaan keskustelun suomalaisten työntekijöiden loma-aikojen pituudesta. Ja mahdollisimman pikaisesti. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon äänestää sitä joka uskaltaa tämän pyhän lehmän ottaa tapetille… vaikkei se nyt heti mitään auttaisikaan. Siis hei ihan oikeesti – MIKSI, MIKSI MEILLÄ LASKETAAN LAUANTAI LOMAPÄIVÄKSI VAIKKA 6-PÄIVÄISTÄ VIIKKOA EI OLE TÖISSÄ TEHTY ENÄÄ VUOSIIN???!!!???
Ja täähän ei tietenkään koske kaikkia kansalaisia, vaan kuulin tuossa juuri että esim. kirkon parissa lauantai ei ole lomapäivä – joten minkä helevetin takia se sitten yksityisellä puolella on? WTF?? Ja minkä takia tähän ei kukaan ole ikinä puuttunut, vaikka tämä kansa napisee pienistäkin epäoikeudenmukaisuuksista? Häh? Nyt heti yleislakko ja kansa barrikadeille että saadaan tämäkin virhe oikaistua!

Huh… tulipahan napistua oikein kunnolla kerrankin. Mutta älä huoli, aiheita löytyy lisää vaikka kuinka paljon.. joten ei tämä tähän jää!

Tuossa aiemmin kerroinkin ihanasta lomasta ja täytyy sanoa että näin loman jälkimainigeissa meistä sitten tuli mökinomistajia. Joten nyt sitten paikka paikoin voin todella sanoa olevani mökin akka

Laitettiin sitten yksi asunto myyntiin ja irtisanottiin toisesta vuokralaiset… nyt sitten odotellaan koska alkaa muuttohässäkät ja mihin suuntaan – myytävä asunto kun jos menee alta ennen kuin vuokralaiset häviävät toisesta, tulemme todennäköisesti asustelemaan sitten mökillä väliajan… eihän siinä muuten mitään, mutta mihnäs jehnaan laitetaan sitten meidän huonekalut siksi aikaa?? Huuuoh… no mutta jos alkais sen stressaamisen vasta siinä vaiheessa, kun on vähän tiedossa kuinka tässä käy

Nooh, ei se mitään – tuota kotimuuttoa odotellessa voikin harjoitella asiaa jo muuttamalla töissä! Ei meille mitään muuttoa pitänyt tulla, mutta kun ei johtoporras voi istua alempana kuin resupöksy rahvas, päästään sitten a) muuttamaan kerrosta alemmaksi ja b) tiivistämään TOOOOSI reilusti. No mutta on siitä omat etunsakin… kunhan joku vaan ensin keksii mitkä! Ei vaineskaan, kyllä se tulee jonkin verran helpottamaan kun saadaan muutama muukin osasto siihen ihan lähelle. Tosin päivittäinen kuntoiluannos menee, kun ei tarvitse käytäviä tarpoa eestaas. Damn. Pitänee sitten kehitellä jotain tilalle.

Muuten ollut taas vain sitä samaa tavallista puurtamista… töihin, kotiin, junailua mennen tullen, jatkuvaa siivoamista (kun lähes joka viikonloppu on ollut näyttö)… niin kai kuten ihan kaikilla. Paitsi että ihuna ihuna kaveri meni naimisiin elokuussa ja saatiin olla juhlissa mukana! Kylläpäs olikin aivan mahtavan ihanan mukavat häät! <3
Niin ja on mulla uus harrastuskin: ristisanat ja sudokut. Niitä nyt väännetään aamuin illoin kaikki junamatkat kilpaa toveri vr-elinkausilaisten kanssa. Ostin jopa (kyllä, minä itse ihan vapaaehtoisesti) eilen varmaan ensimmäistä kertaa leläissäni ristikkolehden! Voi hyvänen aika… mutta toisaalta siinä menee monta junamatkaa jälleen rattoisasti

Duunissa vika viikko oli aivan mieletön, taas, mutta kai siihen joku vuosi tottuu… tai sitten ei. Ainoo mikä piti mielen korkeella oli tieto siitä, että loppu oli näkyvissä. Tosin jonkin verran nyt lomailunkin lomassa on joutunut töitä tekemään, mikä aina pätkittäin on jonkin verran ahistanukin, mutta muuten ollu tosi ihanaa lomailua!

Aloitettiin lomailu sitten heti ekalla viikolla retkillä Puuhamaahaan, Serenaan sekä Nummelan motelliin… suuret kiitokset edelleenkin motellin isäntäparille! Kotona kerkesimme viettämään välissä yhden yön, ja sitten suuntasimmekin jo Tikkakosken suuntaan… ja suunnattoman suuret kiitokset ja isot halit sinnekin!

Pääsimme sitten ihan kotioloihinkin lepäilemään (tai jotain), ja kävimme katsomassa yhtä möksää tuossa lähistöllä… möksästä tässä nyt on jo hetken aikaa puhuttu ja nyt tuntuu siltä että olemme haluamamme löytäneet… joten sormet ja varpaat ristiin että sen vielä omaksemme saamme!

Muuten tullut vietettyä lähes täysin lepo- ja rantaelämää… tosin eipä näillä keleillä paljoa muuta ole voinut tehdäkään. Aivan mielettömän upee kesä! Normaalisti mie olisin kytänny kaikkia mahdollisia äkkilähtöjä, mutta nyt en ole ehtinyt edes käymään lempisivustollani, kun olemme viettäneet niin paljon aikaa rannalla ihan Välimerellisissä tunnelmissa

Vähän surullista että viimeistä lomaviikkoa viedään… mutta onneksi loppuviikolle on tänne lupailtu taas sellaisia lämpötiloja, että pääsee vielä rantailemaan… joten nautitaan tästä vielä niin kauan kuin voidaan

Juhannuskin sitten meni… ja aivan älyttömän mukavaa oli! Juurikaan mitään ei tehty, istuskeltiin pihalla Murun ja Velipojan ja Avovaimokaverin kanssa ja saunottiin ja syötiin (liikaa, tietty) ja nautittiin ehkä hieman jaloja juomiakin. Radio soi ja kesä oli. Melkein lähes niin kuin ihannejuhannus… vain laituri ja joku vedentapainen juttu siitä laiturin edestä ja tietty rantasauna puuttu, mutta ei se nyt tällä kertaa oikeestaan edes haitannu. Ja täytyy sanoo että näin sateisen juhannuksen varjopuoli oli se, että pisaraakaan ei satanu. Vai oliko se kuitenkin plussapuoli? Nooh, oli miten oli, meillä kaikilla ja kissuillakin oli oikein leppoisaa!

Sunnuntaikin sitten jatkettiin leppoisissa merkeissä… ja siis ei, ei jalojen juomien parissa vaan kaikkea ihanaa urheilua töllöstä kattellessa. Kissuraukatkin olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet edes kinuta ulos… Viivi-rassu jopa niin väsy, ettei jaksanut tulla syömään… nyt tilanne on taas jo toinen, aamulla pääsin taas kokeilemaan trampoliinina oloa, kun en heti kellon soitua jaksanut nousta ylös. Pikkuhiljaa tullut mieleen, että onkohan meitin Viivuskalla ADHD? Tai joku kissujen vastaava juttu? Onko sellasia?

Mutta hei, enää 12 töiherätystä ennen kuin pääsee kalenterin iloisen keltaisella merkattuihin lomapäiviin… toivottavasti. Ja sitä ennen tulee sekä viikonloppu että Poikaset. Pikkupoikasella onkin lauantaina kaverin synttärit, joten katsotaan mitä Urheilijapoikasen kanssa sillä aikaa kivaa keksitään! Hmmm… sitähän miettiessä meneekin koko loppuviikko… joten eihän tässä pääsekään ahistus ja stressi iskemään… tosin pakko kai noikin hommat olisi hyvä saada alta pois. Tai jotain. Jos ei saa, ens viikolla on vielä kaks päivää aikaa!