I’m back!

Ohhoh, onpas vuosi mennyt lentämällä ohi, jälleen!

Ja mitäs vuoteen mahtui? Iloa, surua, tuhottomasti työmatkoja, muutto (taas) sekä sitkeääkin sitkeämpi ihmistaimi, pieni veljentyttö, joka erittäin huonoista lähtökohdista huolimatta on kasvanut aivan ihastuttavaksi hymytyttövauveliksi!

Sen verran kaikki tämä kuitenkin on voimia verottanut, että vaikka muutimme jo huhtikuun loppupuolella, ei meillä vieläkään ole koti täysin kunnossa. Ei ole ollut minkäänlaista inspiraatiota, vaikka normaalisti hyvinkin nopealla tahdilla olen kodin saanut tauluja myöten valmiiksi… noh, ehkä se tässä pikkuhiljaa, kun lomat ovat nyt ohi ja töissä on (toistaiseksi vielä) hiljaisempaa. Loma vietettiinkin pääasiassa mökillä, enkä millään olisi kyllä kaupunkiin edes halunnut palata! Oli ensimmäinen (ja viimeinen) kerta kun näin aikaisin lomailimme, ensi vuonna palataan varmaankin tähän tuttuun heinäkuun loppupuoleen – tuntuu jo nyt kuin kesä olisi jo lopussa, kun kerran lomat ovat ohi!

Työrintamalla on jälleen tiedossa aika hektinen syksy, mutta onneksi on uusia tuulia ja haasteita, joten ehkä ei ihan yhtä puuduttavaksi käy kuin pelkkien rutiinien kanssa aiemmin. Ihanaa! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan taas katselee (työ)tulevaisuuteen varovaisen toiveikkaasti…. privaatistihan tulevaisuus on näyttänyt erittäin hyvälle jo pitkän aikaa! 🙂

 

Itikanruokana

Poikasten lomat sitten alkoivat ja yllätys yllätys halusivat sitten tulla ensimmäikseksi viikoksi meille 🙂
Oikein mukavasti meni viikko ja kilttejä olivat poikaset, vaikka täällä kaupungissa heillä nyt ei ihan niin paljoa tekemistä (paitsi lastenkanavat, xbox etc.) olekaan. Perjantaina kuitenkin pakattiin poikaset, kissut ja tavarat autoon ja mökille – on se kuitenkin huomattavasti paljon mukavampaa olla siellä helteillä kuin kaupungissa.

Ja kyllä sitä kuumaa riittikin – aamupäivästä kumpanakin päivänä jo +28 mittarissa, kyllä siinä hyvin lämpeni vanhatkin luut! Lauantaina poikaset olivat päivällä äitinsä kanssa käymässä juhlissa, sinä aikana kävimme Murusen kanssa sitten vähän kaupoilla… ja ostimme sitten uuden uima-altaan vanhan tilalle 😀
Lähinnä ajattelimme selviävämme helpommalla vanhan altaan (sitä kun ei ollut pariin vuoteen edellinen omistaja kunnolla huoltanut) siivoamisesta – mutta karmea totuus paljastui kun purimme sen pois: peltiset seinämät olivat niin ruosteessa ja haperot, että olisivat todennäköisesti joka tapauksessa hajonneet tämän kesän aikana. Joten itse asiassa olimme siis vain kaukaa viisaita… 😀

No, poikaset kun pääsivät takaisin mökille, Nuorimmainen heti hädissään kyseli onko uusi allas varmasti kunnossa ja täysi sen päivän aikana – hän kun ehdottomasti haluaa päästä saunasta uimaan! No eihän se ihan täysin täysinäinen ollut… ja vesikin oli vain 7,5- asteista… mutta ei se poikasia haitannut, kumpikin kävi saunasta kolmeen otteeseen pulikoimassa! HRRRRRR……..

No, sunnuntaiaamuksi vesi oli lämmennyt jo 12-asteiseksi (edelleen HRRRRRR!), joten sinnehän piti päästä heti kohta aamupalan jälkeen. Ja siellä viettivät suurimman osan päivää, kitisivät vielä myöhään iltapäivällä kun komennettiin heidät pois altaasta koska a) ukkonen oli nousemassa ja b) kotiinkin olisi pitänyt lähteä. Mutta tänä kesänä ei siis selvästikään tarvitse keksiä poikasille sen kummempaa tekemistä… kunnolla aurinkorasvaa niskaan, lippikset päähän ja pulikoimaan. Ja oikein kuumalla todennäköisesti joudumme maanittelemaan heitä tekemään sitä, mikä normaalisti kielletään = pelaamaan xboxilla. Jotta edes hetken olisivat varjossa…

Vaikka muuten mökillä olikin tosi ihanaa, haittapuolena olivat miljoonat ja taas miljoonat hyttyset – mistä niitä oikein tulee, varsinkin kun ulkona oli lähes viikon verran kuuma? Me ollaan kaikki täynnä paukamia, vaikka kulutettiin viikonlopun aikana 2 OFF- purkkia tyhjiksi! Varsinkin Nuorimmaisen selkä ja jalat takaa (kun ei antanut laittaa niihin ensin myrkkyä) ovat aivan kauhean näköiset – paukamaan paukaman vieressä 😦 Itselläni parhaimmillaan (kun hetkeksi silmäni käänsin) oli 7 hyttystä polvessa kiinni samanaikaisesti. Ja kauhian aggressiivisiakin vielä ovat, ruojat!

No nyt on pari viikkoa aikaa parannella näitä paukamia, ensi viikonloppuna onkin vuoro retki tuonne hieman etelämmäksi Tallinnaan poikasten kanssa… juhannuksena sitten uusi yritys itikanruokana 😀

Hyttysiä, hellettä ja lakkiaisjuhlaa

Pidin sitten perjantain vapaana, ihan vaan sen takia että vielä 7 viikkoa tuskaa edessä ennen lomien alkua… ja vähän senkin takia, että kovin on ollut takkuista tämä (työ)elo viime aikoina 🙂

Oltiin sitten ke-ilta ja torstai mökillä kissukoiden kanssa, hyttysten syötävinä… voi kiesus että niitä on paljon!! Neulatyynyjä muistutettiin molemmat, tosin mie kelpasin paremmin hyttysille, muru taas mäkäräisille. Pakko oli silti pihallakin pyöriskellä, mie kukkapenkeissä möyrien samalla kun murunen voikukkaniittyä nurmikkoa leikkaili. Aiemmin keväällä kattelin terassin reunalla olevaa koivua sillä silmällä että sen ehkä vois siitä vaikka kaataapi pois… mutta nyt auringon paahteessa totesin, että sen puun on erittäin hyvä olla juuri siinä missä se on. Meilläkin kuitenkin aurinkoinen paistelee koko päivän pihalle, joten edes yksi varjoisa paikka pihassa on ihan hyvä asia…

Torstai-iltana sitten palailtiin takaisin kotia, käsivarret taas sen näköisinä että yksi pieni kissa (se kiljukaula) ei todellakaan tykkää automatkustamisesta. Ja purki sen sitten mun käsivarsiin / reisiin kun en osannut pitää varaani – on meinaan ihan pikkasen nopee liikkeissään toi pikkulikka. Onneks ei noi kissukat kuitenkaan oo pitkävihasii, joten kun sain heille kotona sapuskat kuppiin, oli kaikki taas hyvin 😀

Kävin perjantaina Itiksessä pyörähtämässä… ja nopeesti pois, koska siellä oli noin Helsingin väkimäärän verran porukkaa epätoivoisesti ettimässä kaikkee mahdollista vielä koulujen päättäjäisiä varten. Joten ehkä sitten joku kaunis sunnuntai-ip menen sinne seuraavan kerran pyörimään… mieluiten oikein helteisenä sellaisena, jolloin kaikki muut (toivon mukaan) ovat rannalla tai jossain, mutta missä tahansa muualla!

Itsekin sitten lähdettiin Keski-Suomeen lauantaiaamuna ajelemaan, nuorimman sisaren lakkiaisiin <3. Ihanaahan se oli, mutta kyllä se niin herkisti… mei vauva jo niiiiiiiin iso! Piti sitten vähän vanhemmalle pikkusiskolle (joka kärvisteli kipeenä kotona, raukka) lähetellä kuvia tapahtumasta… mutta niinhän siinä kävi, ettei mulla saatika veljellä ollut kännykkää / kameraa mukana. Ainoo jolta moinen löytyi, oli murunen. No miehän sitten topakkana selitin mihin numeroon piti kuvaa lähetellä (kun olin niiiin satavarma että muistan sen oikein)… mutta pieleenhän (yhdellä numerolla) se meni. Joten jos joku sattui saamaan meiltä kuvan ylioppilaasta sekä tekstiviestin ("sun siskois miakkoselta"), suurimmat pahoitteluni!

Nyt on sitten taas vapaat ohi… eikä piiiitkäään aikaan ole juhannuksen lisäksi mitään ylimääräistä vapaata tiedossa. Ja kesän vissiin ainoot häätkin menee sivu suun, kun juuri silloin emme ole vielä lomalla… ja tuuraan vielä toista henkilöä, joten ei mitään toivoa olla keskellä viikkoa pois töistä :(. Bläääh.

Tuskaa urheiluvälinekaupoissa

oltiin sitten viikonloppuna murun ja poikasten kanssa vähän kiertelemässä urheiluvälinekauppoja, etsimässä ei oikeastaan mitään paitsi murulle ehkä kenkiä. Tosin niitä ei löydetty, paljon muuta kaikenlaista tuli sen sijaan kyllä ihmeteltyä 🙂

Poikasethan lähtevät näille shoppailureissuille ihan iloisesti mukaan (siina onnellisessa odotuksessa että ostettaisiin jotain uutta sähly-/jääkiekko-/pihapelivarustetta), joten siinä suhteessa ei ollut mitään ongelmaa (paitsi sitten kun selvis että mitään uutta urheiluvälinettä ei juuri tällä kertaa osteta), tuska tuli tällä kertaa ihan muista syistä.

Olimme Sportsworldissa Tammistossa ja melkein hypin ilosta tasajalkaa kun huomasin lapun: Naisten tuulenpitävät fleecet € 5,- /kpl. No ei muuta kuin penkomaan ja löysinkin suureksi ilokseni yhden XL-kokoisen (kun en nyt mikään ihan sorja kedon kukkanen kuitenkaan ole), joten ei muuta kuin takki pois ja sovittamaan: lopputulema se, etten saanut edes molempia käsiä hihoihin! Ja oikeasti en siis ollut tunkemassa molempia käsiä samaan hihaan samaan aikaan, vaan ihan oikeasti vetämässä fleecetakkia päälle. No, hetken siinä sitten tuumailin ja ajattelin että joku poikkeama, katsotaan joskos löytyisi jotain muuta kivaa. Ja kappas, ihan lähellä siinä olikin rekki jossa oli NAISTEN kuoritakkeja hintaan € 19,90 joten kolmiloikkaa sinne ja etsimään taas kokoa. No löytyihän se, tavallaan… takin niskalapusta löytyi kokomerkintä: size 42/XL. Siis WTF??? 42/XL??? ei 42 oo mikään XL- koko!!!!!!!!! Harmittaa vaan niin vietävästi etten tajunnu kuvaa ottaa tuosta kokomerkinnästä, niin paljon syletti…..

No mutta, eihän tarina vielä tähän päättynyt. Olimme sitten miesten puolella ja muru katsoi sieltä samaisia kuoritakkeja… ja löysi ihan oikean kokoisenkin, miesten M- koko. Lähdimme kävelemään kassalle päin ja hän huomasi vielä ulkoiluhousuja, joista otti sitten L- koon (ihan varmuuden vuoksi, että mahtuu sinne allekin sitten varmasti jotain), ja poistuimme pikkuhiljaa kotia päin. Kotona karmea totuus sitten selvisi – ne L-koon housut eivät t o d e l l a k a a n mahtuneet hänelle, eivät nousseet reisiä pidemmälle. Jolloin pyysimme vanhempaa (12 v.) urheilijapoikasta kokeilemaan niitä – aivan sopivat, vain hieman liian pitkät! Miesten L-koon housut!!! Voi vinetto sanon mä, eihän tää nyt näin voi olla!

Ei siis mikään ihme, että tässäkin maassa kärsitään niin paljon syömis- ja itsetunto-ongelmista, kun jo perusurheiluvaatteet kertovat henkilön olevan aivan liian suuri (muka) normiyhteiskuntaan. Tulin itse siihen tulokseen että koot (ainakin noilla valmistajilla) selkeesti mitoitetaan käyttäen aivan pieniä ja tikkulaihoja lapsia normeina pitäen, unohtaen että aikuiset ovat kooltaan jotain aivan muuta. No, tonne kauppaan mua ei ainakaan toista kertaa saa – sen verran toisen luokan kansalaiseksi sitä taas ittensä tunsi. Kele.

Muro-murinaa

Luin tuossa hetki sitten Salamatkustajan mainiota blogia (vaikkapa täältä) ja silmiini osui siellä aivan mainio juttu muroista!
Olen itsekin miettinyt pitkään murojen terveellisyyttä poikasten ruokavaliossa (meillä kun niitä syödään aamulla ja illalla ja välillä välipalaksikin).
Mutta kun niitä vaan halutaan, puuro (siis kaura-) on yäk (ymmärrän kyllä), varamamma liian laiska ihan joka aamu keittelemään manna- tai riisipuuroa, pienempi poikanen muutenkin tosi huono syömään (ainakaan leipää, munia tai mitään muuta vastavaa).
Täytynee kuitenkin asiaa vielä uudelleen pohdiskella, varsinkin luettuani tämän hienon Pekka Seppäsen kolumnin (voi lukea täältä) aiheeseen liittyen. Niinpä, murot, nuo pienet perkeleet…

OHO!

Onpas päässyt aikaa vierähtämään siitä kun viimeksi tänne mitään päivittelin… noooh, jos nyt taas pikkuhiljaa parantaisi tapansa ja kävis pikkasen useemmin.. ehkä sitä jotenkin vain väsy siihen, ettei oikeen tiedä käykö tätä kukaan lukemassa ja onko tästä mitään hyötyä, kun ei kukaan ikinä mitään kommentoi. Mutta ehkä tästä on, jos ei muuta niin omana terapeuttisena toimintana! 😀

Onhan tässä taas ehtinyt kaikenlaista tapahtuakin, muutettu töissä ja muutettu privaatisti (paluu pääkaupunkiseudulle, yes!), tosin vanha kämppä vielä(kin) myymättä ja se mökkikin siinä roikkuu… kyllä löytyy kämppää missä viettää aikaa! Ja muuton myötä tuli myöskin viimein ero VR:stä, jippii jippii jippii… kyllä tuo rakkaus kuihtui tässä parin vuoden aikana täysin. Vaikka kuinka jossain vaiheessa vakuutti että kyllä rennosti junassa istuminen ruuhkabussit voittaa, niin kyllähän se totuus on se, että mieluummin mä ruuhkabussissa istun ja olen ajoissa perillä kun rennosti junanpenkissä ja x-määrän tunteja myöhässä… nooh, oli siitä ilonsakin, kuten esim perjantai- kotiinpaluut kylmää olutta rennosti hyvässä seurassa nautiskellen… ei onnistu ruuhkabussissa sama, ei… 🙂

Muutenpa tämä on aika lailla ollut tätä samaa, päivästä toiseen… välillä kiirempi töissä, välillä ei niin ihan.. ja sitten kotiin murun luo ja kissukoiden kanssa puuhailemaan. Kissukatkin pikkuhiljaa alkavat toeta muuttorumban rasituksista, mitä nyt pieni kiljukaula edelleen tahtoo murista rappukäytävässä kulkijoille, mutta muuten ovat jo kummasti rauhoittuneet eivätkä säpsi ihan jokaista ääntä. Joten eiköhän se siitä, pikkuhiljaa.

Poikasetkin ovat tykästyneet kaupungissaoloon, varsinkin kun saivat isomman huoneen eikä enää tarvitse nukkua kerrossängyssä 🙂 Isommalla poikasella ovat vaan lätkäpelit ja -harkat nyt vähän haitanneet matkustelua, mutta onneksi kausi on ihan kohta ohi ja sitten on enempi aikaa viettää ihan koko perheen kesken. Ja kohta on kesä ja kärpäset (muurahaiset tekivätkin jo invaasion mökille, pöh), ihanaa!

Voi elämä!

Mä haluun eduskuntaan. Heti välittömästi. Tai vaihtoehtoisesti johonkin muuhun työpaikkaan jossa itse saa päättää omista palkankorotuksistaan. Ei vaan taida olla muita moisia…. Musta on siis aivan käsittämätöntä, että vielä tänä päivänä eduskunta saa itse määrätä palkkioistaan – mitähän varten me niitä tyyppejä sinne mäelle äänestetään? Että ne sais enemmän fyrkkaa? Koska en muista kyllä kuulleeni eduskunnan alentaneen palkkioitaan, kyllähän se kategorisesti menee just toisin päin. Ja samaan aikaan meille selitetään kirkkain silmin kuinka vyötä nyt pitää kiristää, eikä rahaa yksinkertaisesti vaan lapsille ja vanhuksille riitä… voi prkl että välillä sylettää!!!!

Tosin mä olisin varmaan huono kansanedustaja, kun olen huomannut että musta puuttuu täysin se kaikkien (nais)kansanedustajiin sisäänrakennettu pieni sosiaalitantta. Mä en todellakaan jaksais jauhaa sontaa parveketupakoinnista, kun jokainen vähänkin täysjärkinen jo ymmärtää, että jos se kielletään, siirtyy porukka polttamaan taas omissa asunnoissaan. Siis sikälimikäli jos a) omistaa sen tai b) vuokrasopimus ei sitä kierrä. Joten sen jälkeenhän sen sijaan että tupakan haju silloin tällöin leijailee asuntoon, haisevat kaikki asunnot sekä rappukäytävät, varsinkin jos tiivistyksiä ei ole kunnolla tehty… aivan samoin kun tällä hetkellä pääsee aina tuoksuttamaan naapurien sapuskat. Eihän se siitä sen kummemmaksi muutu… ja nyt ennen kuin käytte mun kimppuun täysin, täytyy sanoa että ymmärrän myöskin tupakoimattomien kannan asiaan – jokaisella on oikeus siihen raittiiseen sisäilmaan. Mutta niin kauan kun tupakanpolttoa ei ole kriminalisoitu, koitetaan nyt elää edes jotenkin rauhassa keskenämme, jookosta?

Samoin kyseenalaistaisin kyllä kaikkia näitä ihmelakeja kuten tämä uusi tupakkalaki – mitä tekee lailla jonka noudattaminen ei missään nimessä ole pakollista? Häh? Siis oikeesti – alaikäinen nuori ei saa enää pitää hallussaan tupakkatuotteita. No, hyvä niin – mutta sitten kun sillä Jari-Päivikillä onkin se röökiaski taskussa, sitä ei saa opettaja tai poliisi (vanhemmista nyt puhumattakaan) ottaa pois. No mitäs tekee Jari-Päivikki siinä kohtaa kun hänelle aikuinen kauniisti selittää kuinka Jari-Päivikin nyt vaan pitäisi luovuttaa ne hallussaan pitämät tupakkatuotteet pois? No sen minkä teinit on kautta aikojen tehneet: nostaa keskisormen pystyyn ja haistattaa pitkät. Että se siitä laista…. Ja mitähän tällä oikeesti yritetään nuorille opettaa? Että elämä on, mut ei tarvii välittää??

Ja vielä lisäks mä haluisin agitoida jonkin tahon alottamaan keskustelun suomalaisten työntekijöiden loma-aikojen pituudesta. Ja mahdollisimman pikaisesti. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon äänestää sitä joka uskaltaa tämän pyhän lehmän ottaa tapetille… vaikkei se nyt heti mitään auttaisikaan. Siis hei ihan oikeesti – MIKSI, MIKSI MEILLÄ LASKETAAN LAUANTAI LOMAPÄIVÄKSI VAIKKA 6-PÄIVÄISTÄ VIIKKOA EI OLE TÖISSÄ TEHTY ENÄÄ VUOSIIN???!!!???
Ja täähän ei tietenkään koske kaikkia kansalaisia, vaan kuulin tuossa juuri että esim. kirkon parissa lauantai ei ole lomapäivä – joten minkä helevetin takia se sitten yksityisellä puolella on? WTF?? Ja minkä takia tähän ei kukaan ole ikinä puuttunut, vaikka tämä kansa napisee pienistäkin epäoikeudenmukaisuuksista? Häh? Nyt heti yleislakko ja kansa barrikadeille että saadaan tämäkin virhe oikaistua!

Huh… tulipahan napistua oikein kunnolla kerrankin. Mutta älä huoli, aiheita löytyy lisää vaikka kuinka paljon.. joten ei tämä tähän jää! 😀

Muutoksen tuulia

Näin heti alkuun jälleen heti kiitos kaikille teille jotka olette täällä uskollisesti käyneet ja saman tien anteeksi etten taas ole saanut itsestäni niin paljon irti, että olisin ehtinyt tänne mitään päivitellä!

Tuossa aiemmin kerroinkin ihanasta lomasta ja täytyy sanoa että näin loman jälkimainigeissa meistä sitten tuli mökinomistajia. Joten nyt sitten paikka paikoin voin todella sanoa olevani mökin akka 🙂

Laitettiin sitten yksi asunto myyntiin ja irtisanottiin toisesta vuokralaiset… nyt sitten odotellaan koska alkaa muuttohässäkät ja mihin suuntaan – myytävä asunto kun jos menee alta ennen kuin vuokralaiset häviävät toisesta, tulemme todennäköisesti asustelemaan sitten mökillä väliajan… eihän siinä muuten mitään, mutta mihnäs jehnaan laitetaan sitten meidän huonekalut siksi aikaa?? Huuuoh… no mutta jos alkais sen stressaamisen vasta siinä vaiheessa, kun on vähän tiedossa kuinka tässä käy 😀

Nooh, ei se mitään – tuota kotimuuttoa odotellessa voikin harjoitella asiaa jo muuttamalla töissä! Ei meille mitään muuttoa pitänyt tulla, mutta kun ei johtoporras voi istua alempana kuin resupöksy rahvas, päästään sitten a) muuttamaan kerrosta alemmaksi ja b) tiivistämään TOOOOSI reilusti. No mutta on siitä omat etunsakin… kunhan joku vaan ensin keksii mitkä! 🙂 Ei vaineskaan, kyllä se tulee jonkin verran helpottamaan kun saadaan muutama muukin osasto siihen ihan lähelle. Tosin päivittäinen kuntoiluannos menee, kun ei tarvitse käytäviä tarpoa eestaas. Damn. Pitänee sitten kehitellä jotain tilalle.

Muuten ollut taas vain sitä samaa tavallista puurtamista… töihin, kotiin, junailua mennen tullen, jatkuvaa siivoamista (kun lähes joka viikonloppu on ollut näyttö)… niin kai kuten ihan kaikilla. Paitsi että ihuna ihuna kaveri meni naimisiin elokuussa ja saatiin olla juhlissa mukana! Kylläpäs olikin aivan mahtavan ihanan mukavat häät! ❤
Niin ja on mulla uus harrastuskin: ristisanat ja sudokut. Niitä nyt väännetään aamuin illoin kaikki junamatkat kilpaa toveri vr-elinkausilaisten kanssa. Ostin jopa (kyllä, minä itse ihan vapaaehtoisesti) eilen varmaan ensimmäistä kertaa leläissäni ristikkolehden! Voi hyvänen aika… mutta toisaalta siinä menee monta junamatkaa jälleen rattoisasti 🙂